Vaikuttavuuden tulisi olla olennainen johtamisen näkökulma järjestäjälle

NHG Näkökulmia

2.9.2021

Kuuntelin ennen kesälomia Terve! -podcastista (se on muuten kova!) Paulus Torkin jaksoa, jossa hän viittasi järjestäjän vaikuttavuusperusteiseen ajatteluun. Jäin miettimään, olemmekohan tarkastelleet vaikuttavuusperusteisuutta väestövastuussa olevasta järjestäjästä puhuttaessa vähän liian vaikeasti?

Jos itse johtaisin sosiaali- ja terveyspalveluita järjestävää organisaatiota, haluaisin aivan ensiksi ymmärtää alueeni väestön terveyden ja hyvinvoinnin tilan ja sitä kautta palveluntarpeen. Toiseksi haluaisin ymmärtää, kuinka alueeni palveluntuotanto tuohon tarpeeseen vastaa, etenkin panokset suhteessa tuloksiin, ja parhaan arvion tilanteen kehittymisestä tästä eteenpäin. Vasta tämän jälkeen haluaisin ymmärtää, mitä kohtia palveluntuotannossa tehostamalla saisin parannettua väestöni terveyden ja hyvinvoinnin tilannetta eniten pienimmällä kehityspanoksella.

Kustannusvaikuttavuuden tarkastelu lähtisi väestön segmentoinnista

Yksinkertaisesti ajateltuna järjestäjä voisi tarkastella palveluiden kustannusvaikuttavuutta seuraavasti:

  1. Jaetaan väestö karkeasti ryhmiin palveluntarpeensa pohjalta, esimerkiksi paljon palveluita tarvitsevat, jatkuvat tuttavuudet (pitkäaikaissairaat ja sosiaalipalveluiden asiakkaat), satunnaiset palveluiden tarvitsijat (päiväkävijät tai episodipotilaat/-asiakkaat), ja ymmärretään, miten paljon näitä potilaita tai asiakkaita väestössä on. Näiden pääsegmenttien tarkastelua voidaan sitten haluttujen ryhmien osalta tarkentaa.
  2. Tarkastellaan valittuja ryhmiä yksinkertaisten mekanismien kautta:
    • Paljon palveluita tarvitsevien osalta olennaisin kysymys olisi, onko heidän palveluntarve ja palveluiden käyttö hallinnassa ja miten kustannus per potilas tässä ryhmässä kehittyy ajan ylitse.
    • Jatkuvissa tuttavuuksissa olennaista olisi heidän pysyminen hoitotasapainossa tai elämänhallinnassa, eli miten paljon heidän tilanteensa väestö- ja vuositasolla kriisiytyvät ja eskaloituvat.
    • Episodipotilaiden tai -asiakkaiden osalta taas olennaisin kysymys liittyisi arkivaikuttavuuteen, eli miten nopeasti ja kuinka suurelta osin he pääsevät palaamaan takaisin normaaliin elämään hoitojakson tai tuen tarpeen jälkeen ja kuinka usein he joutuvat palaamaan saman syyn vuoksi takaisin palveluiden piiriin.
    • Tuloksia näissä ryhmissä voidaan seurata omalla alueella ajan ylitse sekä verrata toisiin väestöpohjaltaan vertailukelpoisten alueiden tuloksiin.
  3. Prevention ja ennakoivan työn vaikuttavuutta taas voitaisiin tarkastella sillä, miten näihin ryhmiin siirtyy potilaita/asiakkaita vuosittain ja miten se vertautuu aiempiin vuosiin ja/tai yleiseen sairastavuuteen
  4. Näiden lisäksi yhtenä näkökulmana voitaisiin seurata asiakkaiden omaa kokemusta toimintakyvystään läpi kaikkien asiakaskontaktien kaikissa ryhmissä ja kaikissa palveluissa. Mikäli tietoa ei vielä kerätä, sen keräämiseen on olemassa yksinkertaisia työkaluja. Paikoitellen näihin ryhmiin pääsee pureutumaan hienosyisemmin jo nykyisellään: esimerkiksi ikääntyneiden matka kotiin vietävien palvelujen piiristä asumispalveluihin täydennettynä esimerkiksi toimintakykymittareiden tarjoamalla tiedolla.
  5. Tätä kaikkea tulisi verrata eri ryhmien palveluihin käytettävään rahoitukseen ja sen kehittymiseen ajan yli ja potilas- ja asiakasmääriin eli volyymiin.
    Näin järjestäjä saisi käsityksen palvelunkäytön näkökulmasta olennaisimpien väestönryhmien palveluiden käytöstä sekä toimintansa vaikutuksista ja voisi suunnata huomionsa niin, että kehityspanoksista saadaan eniten vaikuttavuutta. Näiden ryhmien osalta tuloksia voitaisiin myös verrata toisiin vertailukelpoisiin alueisiin ja siten ymmärtää paremmin, missä tällä hetkellä ollaan.

Dataa on jo olemassa, hyödynnetään sitä ensin!

Data tämän tyyppiseen väestölähtöiseen tarkasteluun löytynee suurelta osin THL:n keräämistä aineistoista. Datan pohjalta voidaan seurata tilanteen kehittymistä ja päättää kehittämisen painopisteistä ja ohjauksesta, jonka vaikutuksia sitten seurattaisiin samoista mittareista. Tähän tarkasteluun riittäisi vuosi-, kvartaali- tai kuukausitaso. Datan laatukin usein lähtee paranemaan, kun sitä saadaan käyttöön ja mahdolliset ongelmat siinä näkyville.

Yleinen tapa ajatella vaikuttavuusperusteista johtamista ja keskittyä tarkastelemaan yksittäisten potilasryhmien hoidon tai asiakasryhmien palveluiden vaikuttavuutta monipuolisella hoito- tai palvelupolkukohtaisella mittaristolla on hyvä silloin, kun halutaan saada tuotettua palveluntuotannolle tietoa kyseisen polun kehittämisen tueksi. Palvelu- tai hoitopolkukohtaisen tarkastelun käynnistäminen mittareiden määrityksineen ja käyttöönottoineen kestää kuitenkin pitkään, ja kuluu helposti vuosikymmeniä ennen kuin tyypillisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevan tahon koko toiminta on katettu.

Kun taas halutaan tarkastella väestötasolla koko palvelujärjestelmän vaikuttavuutta, tulee raekoon olla suurempi ja tarkastelun lähteä yleisestä erityiseen. Täydentämällä vallitsevaa vaikuttavuusperusteista ajattelua ja tarkastelemalla vaikuttavuutta väestön tasolta ja porautuen sieltä syvemmälle, päästään nopeammin liikkeelle. Myös järjestäjän johdon huomio voidaan kiinnittää sinne, missä tämän polkukohtaiset vaikutukset väestön terveydelle ja hyvinvoinnille olisivat suurimmat.

 

Tommi Kemppainen, Senior Partner, NHG, tommi.kemppainen@nhg.fi

Lue myös yhteenveto Terve! -podcastin jaksosta, jossa Helsingin yliopiston terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori ja NHG:n senior partner Paulus Torkki kertoo ajatuksiaan vaikuttavuudesta.