Vuoden 2020 ICHOM-konferenssi järjestettiin virtuaalisena, mikä teki tietysti kokemuksesta varsin tavallisuudesta poikkeavan. Koronapandemia kuului vahvasti myös paneelikeskusteluissa ja key note -puheenvuoroissa. ICHOM:in perustaja ja keulakuva professori Michael Porter nosti heti avauspuheenvuorossaan esiin pandemiatilanteen ja sen esiin nostaman eriarvoisuuden, viitaten Yhdysvalloissa todettuihin merkittäviin eroihin COVID-19:n esiintyvyydessä, sairaalahoitojaksoissa ja kuolemissa etnisen taustan mukaan. Porter korostikin yhdenvertaisuuden merkitystä koronan ehkäisyssä ja hoidossa sekä köyhyyden torjunnan tärkeyttä pandemian hallintatoimien yhteydessä.
Niin Porter kuin muutkin puhujat pohtivat myös pandemian vaikutuksia vaikuttavuusperustaisuuden edistämiseen. On ihan realistinen uhkakuva, että maailmanlaajuisesti pandemia ja sen jälkihoito (mm. hoitojonojen purkaminen) vievät resurssit pitkäksi aikaa ja kehittämistoimet jäävät vähemmälle, kuten Suomessakin pitkälti tapahtui jo keväällä. Toisaalta hopeareunuksena nähtiin se, että pandemian myötä hoitotulosten vertailusta maiden välillä on tullut arkipäivää, mikä voisi parhaimmillaan jäädä pysyvämmäksi käytännöksi. Keskeistä on tietenkin väestön terveyden edistäminen, johon vaikuttavuusperustaisuudella pyritään, ei vaikuttavuusperustaisuus ideologiana – ja juuri siksi olisikin perusteltua hyödyntää nyt tämä momentum.
Voimakkaimmin omaa mieleeni jäi kuitenkin koko konferenssista yksittäisen osallistujan kommentti jonkin session chatissa. Hän kirjoitti, että syntymässä on vaikuttavuusperustaisen terveydenhuollon hollantilainen/keskieurooppalainen/eurooppalainen versio, joka täydentää Porterin alkuperäisiä teesejä. Näin tuntuu todella olevan. Erityisesti hollantilaisilla oli konferenssissa jälleen runsaasti esityksiä, ja eurooppalainen malli kuului myös yhdysvaltalaisten puheissa: mm. väestön terveyden merkitys korostui huomattavasti, kun aiemmin ICHOM:ia on kritisoitu tämän näkökulman puutteesta.
Keskieurooppalaisen version synty on mielestäni oikein tervetullutta, onhan selvää, ettei yhdysvaltalainen systeemi sellaisenaan istu pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Jäin kuitenkin miettimään, mikä on Suomen ja muiden Pohjoismaiden rooli tässä kehityksessä. Keski-Euroopassa on paljon vakuutuspohjaisia terveydenhuoltojärjestelmiä, joissa on omat eronsa pohjoismaiseen systeemiin nähden. Vaikka ”keskieurooppalainen VBHC” varmasti jo itsessään on lähempänä pohjoismaiden näkökulmaa kuin alkuperäinen, näkisin silti mielelläni, että Pohjoismaat ottaisivat isompaa roolia kehityksessä. Pohjoismaista erityisesti Ruotsi onkin toki ollut paljon esillä asian tiimoilta, mutta ei aina positiivisessa valossa. Myös Tanskassa vaikuttavuusperustaisuutta on hyödynnetty, mutta Tanska näkyy kansainvälisillä areenoilla vähemmän. Suomessa puolestaan on tehty paljon sitten edellisen ICHOM-konferenssin (toukokuussa 2019), ja tämä näkyikin konferenssissa useina postereina ja olipa yksi suomalaisvahvisteinen esimerkkitapauskin esillä, nimittäin NHG:n tuella Virossa toteutettu aivohalvauksen hoidon vaikuttavuudenmittaushanke. Suomessa on myös järjestäydytty: allekirjoittanut sekä muutama muu yksityishenkilö perusti viime ICHOM-konferenssin jälkeen Vaikuttavuusseura ry:n edistämään vaikuttavuusperustaista sotea ja verkottamaan asiasta kiinnostuneita.
Suunta on siis hyvä meilläkin, ja pienen maan resursseilla on saatu merkittävää edistystä aikaan. Nyt jos koskaan tarvitaan vielä yhteinen ponnistus, jotta asia ei hautaudu pandemiakiireiden alle, vaan saadaan aikaan kansallista edistystä ja ollaan mukana eurooppalaisilla areenoilla, kun eurooppalaista versiota vaikuttavuusperustaisesta terveydenhuollosta sorvataan.
Laura Pitkänen
Vanhempi asiantuntija, Nordic Healthcare Group, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
laura.pitkanen@nhg.fi / 045 633 7703