Sote-palvelujen alueellinen integraatio haastaa maakuntia kehittämään asiakasohjausta, palvelutuotantoa sekä johtamista ikääntyneiden palveluissa

NHG Näkökulmia

30.01.2020

Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy nykyistä isommille hartioille sote-uudistuksen myötä tai jo ennen sitä vapaaehtoisten kuntayhtymien muodossa, kuten on jo useilla alueilla tapahtunut. Alueellinen integraatio tarkoittaa väistämättä muutoksia ikääntyneiden palvelujen tarjonnassa, sillä järjestäjän on kohdeltava kaikkia asukkaita yhdenvertaisesti. Palvelujen myöntämisperusteiden yhtenäistäminen on yksi ensimmäisistä konkreettisista muutoksista. Kuntien palvelurakenteissa on tällä hetkellä suuriakin eroja, joten on selvää, että yhden järjestäjän alaisuudessa palvelujen saanti tulee muuttumaan tavalla tai toisella ainakin osassa kuntia.

Ydinkysymys on, miten alueellinen integraatio voitaisiin toteuttaa niin, että

  1. palvelujen saatavuus ja laatu voidaan taata yhdenvertaisesti kaikille maakunnassa,
  2. ikääntyneiden asiakkaiden kasvavaan palveluntarpeeseen onnistutaan vastaamaan, ja
  3. maakunnan/kuntien talous kestää?

Hiljattain julkaistussa valtioneuvoston selvityksessä[1] tarkasteltiin alueellisen yhdentymisen vaikutuksia palvelujen saantiin, palvelurakenteisiin ja kustannuksiin maakunnissa. Seuraavassa muutamia näkökulmia muutokseen varautumiseksi.

Miten kuntien väliset erot tulisi huomioida tavoitteiden asetannassa?

Yleisesti ottaen on helppoa sanoa, että tavoitteena tulisi olla ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin sekä kotona asuttujen hyvien elinvuosien maksimoiminen käytettävissä olevilla resursseilla. Lisäksi asiakkaita tulisi kohdella yhdenvertaisesti ja kunkin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin tulisi vastata tarkoituksenmukaisella tavalla – hyödyntäen esimerkiksi asiakkaan lähipiirin ja kolmannen sektorin tarjoamat mahdollisuudet. Palvelu- ja hoitoketjujen tulisi olla asiakaslähtöisiä, sujuvia ja vaikuttavia.

Arki on kuitenkin usein jotain aivan muuta: Asiakkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa takia. Lisäksi palvelujen tarjonnassa, saatavuudessa sekä laadussa on vaihtelua. Muun muassa asuinolosuhteet, palveluverkko ja palvelutuotannon mahdollisuudet sekä alueiden elinvoima ja henkilöstön saatavuus vaihtelevat. Selvityksen mukaan ikääntyneiden palvelujen kokonaispeittävyyksissä[2] on hurjia eroja maakunnittain – 20 prosentista lähes 33 prosenttiin. Yksittäisten kuntien ja palvelumuotojen kohdalla erot ovat vieläkin suurempia.

Onko näitä eroja sitten mahdollista poistaa? Tai toisaalta, tulisiko niitä edes poistaa? Ehkäpä eri alueilla voisi olla hieman erilaiset tavoitetasot – pääasia on, että kullakin alueella tehdään kehitystyötä tavoitteellisesti ja laajasti erilaisia keinoja hyödyntäen sekä asukkaita kuunnellen. Tavoitteet tulisi asettaa maakunnan tasolla, kuitenkin eri alueiden lähtötilanteet, olosuhteet ja mahdollisuudet huomioiden.

Kehittämisen kärkiteemat

Miten muutos sitten saadaan tapahtumaan, kun tavoitteet on asetettu? Seuraavassa esittelemme kolme kehittämisen teemaa, joihin investoimalla on mahdollista nopeuttaa ikääntyneiden palvelujen uudistumista ja palvelurakenteen keventymistä.

1. Keskitetty neuvonta- ja asiakasohjaus

Käytäntö on osoittanut, että kuntien väliset erot palvelujen myöntämisperusteissa ovat huomattavasti pienemmät kuin erot asiakkaille myönnetyissä palveluissa. Toisin sanoen, kuntien väliset erot palvelujen tarjonnassa ja saatavuudessa johtuvat erilaisten myöntämisperusteiden lisäksi myös eroista myöntämisperusteiden toimeenpanossa ja tulkinnassa. Mitä useampi palveluntarjoaja tai henkilö arvioi asiakkaiden palveluntarvetta, sitä useampia tulkintoja syntyy myös palvelujen myöntämisperusteista.

Maakunnallisesti keskitetyn neuvonta- ja asiakasohjausyksikön käynnistäminen on edellytys sekä yhdenvertaiselle palvelujen saannille että tavoitteelliselle palvelurakenteen keventämiselle.

Keskitetysti ja tavoitteellisesti johdettu neuvonta- ja asiakasohjaustoiminta takaa paitsi asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun eri kunnissa, myös sen, että palvelujen käyttöön voidaan vaikuttaa maakunnan asettamien strategisten tavoitteiden mukaisesti. Palvelurakenteen keventyminen tapahtuu pääasiassa uusien asiakkaiden kohdalla tehtyjen ratkaisujen myötä. Ratkaisevaa on siis se, mihin neuvonta ja asiakasohjaus ohjaavat asiakkaita ja tehdäänkö ratkaisut oikea-aikaisesti suhteessa asiakkaan tilanteeseen.

2. Palvelutarjoaman uudistaminen ja monipuolistaminen

Kunnat ovat hyvin erilaisia esimerkiksi maantieteen, asuinolosuhteiden, palveluinfrastruktuurin ja elinvoimaisuuden suhteen, ja tilanne muuttuu jatkuvasti. Ei siis voida olettaa, että samat ratkaisut toimisivat aina ja kaikkialla. Myös asiakkaiden elämäntilanteet, mahdollisuudet ja preferenssit vaihtelevat – etenkin tulevina vuosina, kun entistä useampi ikääntynyt asuu kaupungissa palvelujen äärellä, on tottunut hyödyntämään digitaalisia palveluja ja pystyy käyttämään omia varoja kotona asumisen mahdollistamiseen.

Kysynnän ja taloudellisten paineiden kasvaessa pitäisi sekä kaupungeissa että haja-asutusalueilla kehittää tarjottavien palvelujen valikoimaa kevyempään suuntaan sekä hyödyntää entistä monipuolisemmin erilaisia keinoja asiakkaan tilanteen ratkaisemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa uusia palvelumuotoja, kuten kevyempiä asumisen vaihtoehtoja 0,7-mitoituksen rinnalle, innovatiivisia ratkaisuja kotiin annettavissa, liikkuvissa ja digitaalisissa palveluissa sekä entistä laajempaa yhteistyötä yli sektori- ja organisaatiorajojen. Kaikkia asiakkaan tarpeita ei ole tarkoituksenmukaista ratkaista julkisin palveluin, joten myös muut vaihtoehdot, kuten yritysten, kolmannen sektorin ym. tahojen tarjoamat mahdollisuudet, kannattaa nostaa rohkeasti esille neuvonnassa.

3. Johtamisen kehittäminen

Sote-palvelujen alueellisen integraation läpivienti onnistuneesti edellyttää erityistä panostusta muutoksen johtamiseen. Johtamisen haasteet eivät kuitenkaan liity ainoastaan muutosvaiheeseen, joten rakenteiden uudistuessa on hyvä paikka tarkastella laajemminkin ikääntyneiden palvelujen johtamiskäytäntöjä, -kulttuuria ja työkaluja.

Yksi avaintekijä on henkilöstön osaamisen kehittäminen. Palvelutuotannon näkökulmasta on olennaista, että organisaatiossa on riittävä määrä osaavaa henkilöstöä. Jatkuva henkilöstövaje tai suuri vaihtuvuus (esim. sijaisten käyttö) yhdistettynä riittämättömään ammattitaitoon johtavat usein laatuongelmiin sekä asiakas- ja henkilöstökokemuksen heikentymiseen.

Kierrettä voi olla vaikea pysäyttää ulkopuolelta tai ylhäältä johdosta käsin. Sen sijaan ratkaisu voi löytyä pienistä innovaatioista arjen tekemisessä. Johdon tehtävänä on luoda puitteet työntekijöiden onnistumiselle – mm. ylläpitämällä keskustelevaa ja kehittymismyönteistä työkulttuuria sekä vahvistamalla osaamista jatkuvasti kaikilla organisaatiotasoilla. Eräs kriittisimmistä toimenpiteistä on strategisesti tärkeän neuvonta- ja asiakasohjausosaamisen syventäminen. Sillä on suora vaikutus sekä asiakkaan hyvinvointiin, asiakaskokemukseen että kustannuksiin.

Johtamisen kehittämisen toinen tärkeä alue on tiedon hyödyntäminen. Päätöksenteko sekä asiakas- että väestötasolla edellyttää tietoa mm. asiakkaiden toimintakyvystä, palvelujen käytöstä sekä tuottavuudesta, laadusta- ja vaikuttavuudesta. Lisäksi pitää ymmärtää, mikä on neuvonnan ja asiakasohjauksen vaikutus, eli miten ja miksi asiakkuudet syntyvät ja kuinka paljon erilaisia ennaltaehkäiseviä, kuntouttavia ja kevyitä ratkaisuvaihtoehtoja hyödynnetään käytännössä.

Alueellinen integraatio korostaa entisestään tiedolla johtamisen merkitystä, sillä organisaation koon kasvaessa sekä yhtenäisesti tuotetun tiedon tarve että kyky investoida järjestelmien kehittämiseen kasvavat. Eikä kyse ole vain tietojärjestelmien kehittämisestä: tiedolla johtamien tulee nähdä laajemmin ajattelu- ja toimintatapana, joka lisää läpinäkyvyyttä ja tukee tavoitteiden seurantaa ja saavuttamista – sekä yksilön että organisaation tasoilla.

Kolmas tärkeä johtamisen kehittämisalue on toiminnanohjaus, jolla turvataan hoidon saatavuutta, prosessien sujuvuutta ja tavoitteenmukaista resursointia. Ilman riittävää resursointia on vaikea menestyä. Toisaalta käytäntö on osoittanut, ettei esimerkiksi koettu henkilöstövaje aina johdu riittämättömästä resursoinnista, vaan taustalla ovat usein haasteet rajallisen henkilöstön kohdentamisessa: väärä määrä ammattilaisia ovat väärässä paikassa väärään aikaan. Toiminnanohjausta kehittämällä asukkaiden kasvavaan palvelutarpeeseen voitaisiin usein vastata paremmin henkilöstä lisäämättä, kun rajallista henkilöstöä osataan hyödyntää joustavasti ja täysimääräisesti asiakkaiden hyvinvoinnin turvaamiseen. Tämä on tärkeää, paitsi kuntien taloudelliselle kestävyydelle myös siksi, että henkilöstön saatavuus heikkenee. Pelkästään osaavan henkilöstön lisääminen ei ole kestävä ratkaisu.

Hyvällä toiminnanohjauksella sujuvoitetaan myös asiakasvirtoja, eli asiakkaiden liikkumista palvelujärjestelmässä eri palvelumuotojen välillä. Sujuvat hoitoketjut tarkoittavat, että palvelujen saatavuus paranee, jolloin asiakas pääsee nopeammin hoitoon ja hänet hoidetaan oikeassa paikassa, mikä on keskeistä sekä asiakastyytyväisyydelle, hoidon onnistumiselle että sen turvallisuudelle.  Sujuvat asiakasvirrat mahdollistavat tämän vapauttamalla rajallista kapasiteettia asiakkaiden hoitamiseen.

Uudistaminen vaatii rohkeutta

Ikääntyneiden palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen nykyistä isommalle toimijalle tulee nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena uudistaa sekä palvelutarjontaa että organisaation ajattelu- ja toimintamalleja. Uusien kevyempien palvelumuotojen kehittäminen ja sisäänajo edellyttävät investointeja – samoin toimintatapojen muuttaminen ja osaamisen vahvistaminen. Nämä investoinnit ovat kuitenkin pieniä verrattuna niiden avulla tulevina vuosina saavutettaviin säästöihin. Tarvitaan siis vain rohkeutta tehdä päätöksiä ja lähteä liikkeelle!

 

Teemu Tupala, projektipäällikkö, Nordic Healthcare Group

teemu.tupala@nhg.fi

 

[1] Lisätietoa: https://tietokayttoon.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/selvitys-ikaantyneiden-palvelujen-myontaminen-yhdenmukaisin-perustein-tukee-palvelurakenteen-kehittamista

[2] Kokonaispeittävyydellä tarkoitetaan ikääntyneiden pitkäaikaispalvelujen yhteenlaskettua asiakasmäärää suhteutettuna yli 75-vuotiaiden määrään.

By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. more information

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close