Vaikuttavuus asiantuntijapaneelin keskiössä Terveys- & talouspäivillä Tampereella 14.12.2021
Terve! -podcast jalkautui Tampereelle Terveys- ja taloispäiville, jossa podcastin host ja NHG:n senior partner Mika Kaartisen johdolla käytiin paneelikeskustelua vaikuttavuudesta ikääntyneiden palveluissa. Keskustelemassa paneelissa oli Itä-Suomen yliopiston dekaani Sari Rissanen, Tampereen kaupungin hallintoylilääkäri ja sairaalapalveluiden johtaja Sanna Määttänen ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kehitysjohtaja, kardiologi ja sisätautopin dosentti Pirjo Mustonen.
Pirjo Mustonen keskittyi alustuksessaan vaikuttavuuteen yksilön näkökulmasta. Hänen mielestään terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa on mielenkiintoinen vaihe menossa, sillä asiakas/potilas halutaan yhä useammin mukaan kehittäjäkumppaniksi. Hän pohtii, miten asiakkaita voitaisiin motivoida kehittäjäkumppaneiksi ja miten ammattilaisia voitaisiin motivoida ottamaan asiakkaat mukaan. Lisäksi merkittävä kysymys on, miten myös yksilön näkökulma tulisi esiin vaikuttavuusmittareita valittaessa. Asiakas pitäisi esimerkiksi olla mukana kertomassa mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä.
Ikääntyneiden palveluissa Mustonen nostaa esiin hyvänä esimerkkinä mittaristosta ICHOM:n (International Consortium for Ourcomes Measurement) Older People standard setin. Potilaan tai asiakkaan raportoimat mittarit voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: PROM (patient-reported outomes measures) eli potilaan tai asiakkaan kokemat vaikutukset, PREM (patient-reported experince measures) eli asiakkaan palvelukokemus ja PRIM (patient-reported incident measures) eli potilaan tai asiaakaan raportoimat haitat.
Sari Rissanen kommentoi, että lisähaasteen tuo kohderyhmän valinta. Halutaanko ikääntyneiden palveluita käyttävän asiakaskunnan näkemys vai pitäisikö katsoa satunnaisotosta esimerkiksi väestöreksiteristä? Kuinka samanlaisia näiden ryhmien näkemykset olisivat?
Sanna Määttäsen mielestä vaikuttavuus on yksinkertaisimmillaan se, tuotammeko arvoa ihmiselle eli tuotammeko ihmiselle arkeen terveyshyötyä käytännön työssämme. Mittarit pitäisi hänen mielestään olla kiinnostavia ja relevantteja, jotta ammattilaiset sitoutuvat, sillä tosiasiallinen vaikuttavuus tapahtuu asiakas-ammattilainen-kontaktissa. Hänen mukaan ensimmäinen askel olisi mitata asiakaskokemusta ja hyödyntää siitä saatavaa tietoa asiakaskohtaamisissa. Terveyshyötyä voidaan tuottaa, kun asiakas otetaan mukaan päätöksentekoon.
Mustonen kertoo esimerkin Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä, jossa kardiologian potilailta kerättiin PROM-tietoa. Kun potilailta kysyttiin, haluavatko he lähteä mukaan, pääasiallinen reaktio oli ”Vihdoin joku kysyy tätä”. Potilaat olivat oikein odottaneet, että he pääsevät kertomaan kokemuksistaan ja osallistumaan hoitonsa kehittämiseen. Tämä yllätti Mustosen mukaan ammattilaiset.
Rissanen kertoo, että peruspalveluissa toimintakykymittarit ovat kehittyneet, mutta esimerkiksi laadun mittaamiseen ei löydy välttämättä helposti yhteisiä mittareita. Hän näkee haasteena kansallisen tason sopimisen puuttumisen: tehdäänkö alueellisesti omat mittaristot vai pitäisikö olla valtakunnallinen yhteinen mittaristo?
Mustosen mielestä kansallinen taso on tässä liian hidas, sillä tarve mittareille on suuri. Tämän vuoksi on alueellisesti otettu käyttöön omia mittareita. Huonona puolena on se, että mittareiden heterogeenisyys haittaa vertaiskehittämistä.
Asiakkaiden kuuleminen mittareiden valinnassa on Mustosen mukaan erityisen tärkeää, koska he saattavat painottaa eri asioita kuin ammattilaiset. ICHOM:n Older person standard setin valmistelussa on ollut mukana myös ikäihmisiä. Mittaristo kattaa mm. haurauteen, sairaalassa vietettyyn aikaan, kaatumisiin, monilääkitykseen mutta myös mielialaan, toimintakykyyn ja yksinäisyyteen liittyviä tekijöitä.
Rissanen nostaa esiin myös RAI-mittariston, joka on ollut olemassa jo pitkään ja joka on nyt otettu käyttöön Suomessa. Kansainvälisiä mittareita käyttöön ottaessa onkin aina tärkeää pohtia, miten ne sopivat Suomen käytäntöihin.
Mustonen kiteyttää lopuksi, että tarvitaan erilaista metodologiaa ja sopiva määrä mittareita: asiakkailta kysyttyä tietoa, helposti poimittavaa hallinollista tietoa ja systemaattista tarkastelua.
Sanna Määttänen fokusoi alustuksessaan vaikuttavuuteen hoitopolun näkökulmasta. Keskeisiä kysymyksiä ovat hänen mukaansa, mitkä ovat oikeat mittarit ja miten varmistetaan datan eheys. Keskiössä on palveluiden järjestämisen strategia, palvelurakenne ja se, millaista arvoa palveluiden pitäisi tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle. Tässä täytyy huomioida niin kustannukset, laatu kuin saatavuus.
Määttänen näkee myös, että mittareiden pitää voida muuttua ajassa. Mittaaminen itsessään ei tuo arvoa vaan se, että niistä saatua tietoa tulkitaan ja hyödynnetään. Kun tietoa saadaan yli yksikkörajojen, syntyy arvoa ja oppimista. Datan eheyttä haastavat erilaiset kirjaukset ja järjestelmät. Järjestämisen näkökulma ja kulttuurin johtaminen ovat keskeisiä, jos halutaan saada aikaan vaikuttavuutta.
Rissanen pohtii myös, miten kustannukset otetaan analyysiin mukaan. Tutkitaanko vain vaikuttavia palveluita ja niiden kustannuksia vai pitäisikö tutkia myös ei-vaikuttavia palveluita? Mihin asti arviointi ulottuu, esimerkiksi katsotaanko myös Kelan kustannuksia ja eri sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon toimijoiden kustannuksia. Kuinka paljon on ylipäänsä katsottu muita kuin erikoissairaanhoidon kustannuksia?
Mustonen korostaa Määttäsen tavoin johtamista ja kulttuuria: Miten johdon pitäisi käsitellä vaikuttavuusmittareiden tuloksia? Miten hiljainen tieto saadaan mukaan? Miten käytännössä järjestetään mittareiden tulosten käsittely?
Määttänen kokee, että jos asia on tärkeä, se nousee organisaatiossa ylimpään johtoon saakka. Lähestymistapa pitäisikin olla alhaalta ylös eikä päinvastoin. Kun johtoon tulee tietoon kentältä tärkeitä asioita, niiden pitäisi johtaa toimenpiteisiin. Mittareiden täytyy olla henkilöstölle relevantteja, muuten he eivät sitoudu niihin.
Mustonen kertoo, että tunnistettuja tahoja ovat mm. tutkimusnäyttö, hiljainen tieto, olosuhteisiin liittyvä tieto sekä potilaan ja asiakkaan tieto. ICHOM:n mittaristoissa on huomioitu useita eri tahoja. Hän nostaa myös esiin THL:n laaturekisterit ja pohtii, miten datan laatuun pääsisi pureutumaan.
Määttänen pitää myöskin datakysymystä merkittävänä, etenkin big dataa, jossa iso massa korjaa tiettyä virhemarginaalia. Hän pohtiikin, miten data saataisiin kansallisesti sellaiseen kuosiin, että sitä päästäisiin analysoimaan ja hyödyntämään ennustamisessa tekoälyn avulla.
Sari Rissanen keskittyi alustuksessaan vaikuttavuuteen hyvinvointialueiden näkökulmasta. Hän pohtii, miten TKI-toiminta järjestetään jatkossa, esimerkiksi johdetaanko sitä yliopistosairaalavetoisesti. Tärkeä kysymys on, miten Suomeen saataisiin rakennettua vaikuttavuustietoon pohjautuva järjestelmä. Vai rakentaako jokainen hyvinvointialue oman järjestelmänsä? Miten tämä huomioi niin sosiaalipalvelut kuin terveydenhuollon? Lisäksi asiaan vaikuttaa, että valtionosuudet alueille ovat vielä epäselviä.
Mustonen näkee, että vaikuttavuuteen perustuvan järjestelmän rakentaminen on pitkäntähtäimen juttu. Asiaa pitää lähestyä kriittisesti mutta realistisesti. Vertailukohtia tarvitaan, eikä Suomen sisällä ole vielä tarpeeksi referenssejä, joten vertailukohtia on otettu esimerkiksi Ruotsista. Esimerkkinä hän mainitsee Ruotsista Hallandin Center for data-driven care -yksikön, jossa alueen kliinikot tekevät yhteystyötä mm. Volvon kanssa tekoälyyn ja multioptimointiin liittyen.
Määttänen näkee sote-uudistuksen hyvänä mahdollisuutena vaikuttavuudelle, sillä hyvinvointialueiden kautta järjestäjiä on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Rissanen lisää, että tässä on keskistä, pitääkö hyvinvointialueen johto vaikuttavuustietoa tärkeänä.
Mustonen kommentoi, että data on valtaa ja ratkaisut vallankäyttöä. Hän näkee, että kansalliset standardit olisivat hyvät, jottei alueellisuus pääse liikaa vaikuttamaan. Myös Määttänen korostaa, että oikea tilastointi on merkittävää, koska vain siten mittarit ovat vertailukelpoisia.
Lopuksi Mustonen, Määttänen ja Rissanen kiteyttävät vielä sanomansa:
Rissanen korostaa, että on tärkeää, ettei nyt luoda vaikuttavuustiedon tuottamiseen häkkyrää, mistä ei saa selvää. Selkeys ja yhteinen rakenne on tärkeää, esimerkiksi työnjako myös hyvinvointialueiden, THL:n, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välillä pitää selkeyttää.
Määttänen näkee, että merkittävin vaikuttavuutta asiakasrajapintaan tuova asia on henkilöstön tilanne, sen hyvinvointi ja saatavuus.
Mustonen komppaa Määttästä ja lisää vielä, että potilashoidon mittareissa täytyy olla myös henkilöstön näkökulma mukana. Hän haastakin kaikki ammattilaiset mukaan, sillä heidän kokemustaan tarvitaan; mittarien kehitystä ei voi ulkoistaa.
Kaivataanko alueellasi tai tapahtumassasi keskustelua vaikuttavuudesta? Terve! -podcast jalkautuu mielellään erilaisiin tilaisuuksiin – ota yhteyttä Mikaan (mika.kaartinen@nhg.fi)!