NHG:n järjestämä webinaari kokosi yhteen terveydenhuollon asiantuntijoita Pohjoismaista jakamaan kokemuksiaan vertaiskehittämisestä
Benchmarking – ja ennen kaikkea toiminnan vertaiskehittäminen – on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi kansainvälisissä yhteyksissä, kuten aiheen esille nostaminen International Consortium for Health Outcomes Measurement ICHOM:n viime vuoden konferenssissa osoitti. Suomessa vertaiskehittämistä on hyödynnetty terveydenhuollossa jo pitkään, ja webinaarin tavoite olikin esitellä suomalaista osaamista sekä jakaa ja keskustella kokemuksista pohjoismaisten kollegoiden kanssa.
Suomessa vertaiskehittämistä on tehty jo kymmenen vuotta niin erikoissairaanhoidossa kuin myös perusterveydenhuollossa, ikääntyneiden palveluissa ja suun terveydenhuollossa. Vuonna 2020 vertaiskehittämistä pilotoitiin niin ikään sosiaalipalveluissa, mikä osoittaa, ettei se ole ainoataan suhteellisen samaan malliin järjestetyn erikoissairaanhoidon työkalu, vaan sitä voidaan hyödyntää koko sote-kentällä. Avainasemassa on löytää oikeat mittarit ja osallistuvien organisaatioiden yhteiset kehityskohteet.
Benchmarkingilla organisaatio saa pitkäaikaisia tuloksia toiminnastaan ja sen kehityksestä päätöksenteon tueksi ja mahdollisuuden vertailla tuloksiaan muiden kanssa, esimerkiksi laatua, kustannuksia, tuottavuutta ja resursseja. Lisäksi organisaatio pääsee jakamaan kokemuksia parhaista käytännöistä muiden alan toimijoiden, kuten sairaaloiden ja kuntien, kesken.
Health Catalystin vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan 72 % johtajista oli sitä mieltä, että vertailutiedot (benchmarks) ovat tärkeitä (41 %) tai erittäin tärkeitä (31 %) kehityskohteiden tunnistamisessa ja priorisoinnissa. Vain 5 % johtajista olisi sitä mieltä, ettei vertailutieto ole tärkeää. Lisäksi 44 % halusi nähdä benchmarking-tuloksia kvartaaleittain.
Webinaarimme keskittyi erikoissairaanhoitoon ja siellä suomalaiset huippuasiantuntijat jakoivat kokemuksiaan siitä, miten vertaiskehittämisessä pääsee alkuun, miten se jalkautetaan organisaatioon ja mitkä ovat sen hyödyt. Meillä oli ilo saada paneelikeskusteluun mukaan Risto O. Roine, professori ja ylilääkäri, neurologia, kliinisten neurotieteiden yksikkö, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen sairaala, Ari Palomäki, professori, johtajaylilääkäri, Kanta-Hämeen keskussairaala ja Tampereen yliopisto, Jyrki Jalkanen, ylilääkäri, toimialajohtaja, Keski-Suomen keskussairaala ja Timo Koivisto, ylilääkäri, toimialajohtaja, dosentti, neurokirurgia, Kuopion yliopistollinen sairaala KYS neurokeskus.
Kokosimme tärkeimmät kysymykset webinaarin panelistien ja osallistujien keskustelusta:
Sopiiko benchmarking vain erikoissairaanhoitoon? Sopivatko jotkut tietyt terveydenhuollon osa-alueet muita paremmin vertaiskehittämiseen?
Benchmarkingin eli vertaiskehittämisen menetelmiä ja työkaluja voidaan hyödyntää erikoissairaanhoidon eri erikoisaloilla (NHG:n benchmarking-ryhmiä on mm. neurologiassa, päivystyksessä, sisätaudeissa ja gynekologiassa), mutta vertaiskehittämistä käytetään myös laajasti perusterveydenhuollossa, suun terveydenhuollossa ja ikääntyneiden palveluissa. Lisäksi vertaiskehittämistä pilotoitiin hiljattain sosiaalipalveluissa lasten ja perheiden palveluissa. Tärkeintä on kuitenkin alasta riippumatta löytää yhteiset kehityskohteet ja oikeat mittarit ja määrittää ne yhdessä benchmarking-ryhmän kanssa vertailun käynnistyessä.
Miten ammattilaiset, erityisesti lääkärit, saadaan innostumaan vertaiskehittämisestä? Haluavatko he edes vertailutietoa? Millä tavalla he saavat vertailutietoa?
Kokemuksemme mukaan ammattilaiset eivät ole olleet vastahakoisia, mutta toki heidän innostaminen mukaan on tärkeää. Heille merkittävää on nimenomaan tulosten läpinäkyvyys: benchmarking-datalla saadaan kokonaisnäkymä organisaation muutoksiin, kehitykseen ja kustannustehokkuuteen. Benchmarking-raportit, esimerkiksi verkkoraportit, ovat käteviä ja havainnollisia, ja usein ammattilaiset ovat hyvin kiinnostuneita niistä ja haluavat kehittää suoritustaan. Benchmarking-tulokset lisäävät myös yhteistyötä, kun ne tuovat ylihoitajat ja ylilääkärit yhteen pohtimaan organisaation kehittämistä.
Benchmarking-ryhmät ovat ammattilaisten alulle panemia ja ne tarjoavat heille innostavan keskustelufoorumin. Ryhmien puitteissa ylilääkärit pääsevät tapaamaan kollegoitaan muista sairaaloista tai organisaatioista kaksi kertaa vuodessa ja keskustelemaan parhaista käytännöistä kansallisella tasolla. Tapaamissa he myös päättävät yhteisistä kehitysprojekteista seuraaville vuosille. Osallistujat ovat innovatiivisia ja aktiivisia eivätkä pelkää vertailla tuloksia. Koska sairaalat ovat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa julkisia, eivätkä ne voi valikoida asiakkaitaan, vertailu nähdään ryhmissä vain tervehenkisenä kilpailuna.
Benchmarking on sairaaloille/organisaatioille investointi. Kuinka nopeasi se maksaa itsensä takaisin?
Asiantuntijoiden kokemuksen mukaan benchmarking on kustannustehokasta ja se maksaa itsensä takaisin vuosittain. Kyseessä on erittäin hyödyllinen työkalu, kun rakennetaan vertailujärjestelmää. Ryhmässä kannattaa olla mukana vähintään kolme vuotta, jotta pystyy seuraamaan kehitystä riittävällä ajanjaksolla. Risto O. Roineen arvion mukaan investointi maksaa itsensä takaisin moninkertaisena, kun esimerkiksi vertaillaan benchmarkingin suhteellisen pieniä kustannuksia mahdollisiin säästöihin nähden kalliiden potilaiden kohdalla tai välttämällä komplikaatioita.
Neurokirurgian benchmarking-ryhmässä esimerkiksi löydettiin merkittäviä kansallisia eroavaisuuksia hoitoprosesseissa ja niiden tehokkuudessa. Selvittämällä yhdessä erojen juurisyitä päästiin löytämään ratkaisumalleja toiminnan kehittämiseen.
Tietoja kirjataan eri tavoin eri sairaaloissa ja sote-organisaatioissa – miten tämä asia ratkaistaan, jotta tuloksia voidaan vertailla? Onko data ammattilaisten mielestä pätevää?
Tietoja kirjataan tosiaan eri sairaaloissa ja terveydenhuollon yksiköissä eri tavoin, joten se täytyy yhtenäistää ensin, jotta tuloksia voidaan vertailla. NHG:n benchmarking-palveluun kuuluukin datan hankkiminen siinä muodossa kuin organisaatio sen tuottaa ja sen jälkeen sen muuttaminen vertailukelpoiskesi muiden organisaatioiden datan kanssa.
Benchmarking-ryhmiimme osallistuvat ammattilaiset ovat pitäneet kerättyjä tietoja luotettavina, mutta sen yhtenäistäminen ja validointi vaativat paljon työtä. Toki välillä esiintyy epäjohdonmukaisuuksia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan yhteistä keskustelua.
Onko case mix oleellinen? Miten esimerkiksi sairastuvuus huomioidaan?
Benchmarking on suunniteltava niin, että komorbiditeetti ja case mix on otettu huomioon. Tämän mahdollistavat sopivat rekisterit, esimerkiksi neurologiassa voidaan käyttää MS-rekisteriä. Case mix voi olla toisinaan hyvin oleellinen tekijä erojen selittämisessä, mutta optimaalisesti sen vaikutuksen ei pitäisi olla kovin suuri. Sairastavuuserot selittävät myös joitain eroavaisuuksia, mutta vertaiskehittämisessä kannattaa mieluummin keskittyä niihin tekijöihin, joihin pystytään vaikuttamaan ja jotka liittyvät pääosin prosessiin.
Miten vertaiskehittämistä voidaan hyödyntää? Onko olemassa jokin prosessi, joka tukee parhaiden käytäntöjen oppimista ja jalkauttamista muualle?
Benchmarking-ryhmät kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan tuloksista ja jakamaan parhaita käytäntöjä. Data-analyysin lisäksi ryhmät syventyvät usein yhteen tai useampaan teemaan, jotka ammattilaiset ovat ennakkoon valinneet yhdessä. Vertaiskehittämistilaisuudet tarjoavat johdolle mahdollisuuden tavata säännöllisesti kollegoita eri sairaaloista/organisaatiosta ja keskustella parhaista käytännöistä kansallisella tasolla.
Miten kannattaa lähteä liikkeelle? Miten päästään yhteisymmärrykseen tavoitteista?
Määritelmistä päättäminen, samojen tulosten tavoittelu ja asioiden yhtenäistäminen on jatkuvaa toimintaa benchmarking-ryhmässä. Suunnitteluvaiheessa tarvitaan kuitenkin paljon asiantuntijoiden välistä keskustelua, jossa määritellään alussa tarvittavat, tärkeimmät parametrit. Eroavaisuuksia ei missään nimessä kannata pelätä vaan ne kannattaa nähdä keskustelunavauksina ja haasteina, jotka voidaan ratkaista.
Voidaanko Suomen kokemuksia ja käytäntöjä hyödyntää muualla Pohjoismaissa? Tai päinvastoin?
Paikalliset järjestelmät ja erityispiirteet on tärkeää ottaa huomioon. Pohjoismaissa on kuitenkin paljon yhteneväisyyksiä erikoissairaanhoidossa, esimerkiksi se, ettemme voi valita potilaita. Ari Palomäen arvion mukaan Suomessa kehitetty päivystyksen benchmarking-prosessi on vähintään 80-prosenttisesti soveltuva muihin Pohjoismaihin ja Timo Koivisto arvioi, että neurokirurgian kohdalla yhteensopivuus voisi olla jopa 100 %.
Miltä benchmarkingin tulevaisuus näyttää?
Tulevaisuudessa benchmarking kohdistuu entistä enemmän potilaan itse raportoimiin tuloksiin sekä laatuun ja vaikuttavuuteen. Tämä trendi näkyy jo, sillä Suomessa meillä on aloittanut ja aloittamassa useita uusia laatu- ja vaikuttavuusmittaristojen ympärille rakennettuja benchmarking-ryhmiä. Hyvä esimerkki on suun terveydenhuolto, jossa laatu ja vaikuttavuusmittaristo on ollut käytössä jo pitkään. Olemme muutenkin siirtymässä volyymien vertailusta palveluiden tuottaman arvon vertailuun. Prosessi- ja tulosdataa pitäisikin analysoida vaikuttavuusdatan ja potilaiden case mixin kautta. Lisäksi dataprosessi on tulevaisuudessa enemmän automatisoitu. On myös todennäköistä, että tulosmittareista tulee jossain vaiheessa julkisia.
Haluatko kuulla, miten asiakkaamme ovat hyötyneet benchmarkingista?
Lue miten Kuusamon kotihoito paransi asiakkaiden tyytyväisyyttä ja turvallisuutta (kotihoidon benchmarking) ja miten espoolaisten suun terveys on parantunut kaikilla mittareilla viidessä vuodessa. (suun terveydenhuollon benchmarking sekä laatu- ja vaikuttavuusmittaristo).
