Paljon palveluita käyttävä asiakas tarvitsee henkilökohtaisen vastuutahon uudessa sotessa

Integrointi ja ennaltaehkäisytarve ovat ilmeisiä eniten palveluita tarvitsevien kansalaisten kohdalla. Sote-integraatio maakunnan hallinnollisella tasolla ei ole kuitenkaan riittävä ratkaisu tähän. Integraation tulee tapahtua asiakastasolla ja tämä tulisi huomioida sote-uudistuksessa sekä valinnanvapautta suunniteltaessa. ”Lähtökohtaisesti integraatio voidaan saada onnistumaan joko järjestäjä- tai tuottajavetoisella mallilla”, toteaa NHG:n konsultointiliiketoiminnan johtaja Vesa Komssi.

Useat NHG:n tutkimukset ovat osoittaneet että vain 10 % väestöstä kerryttää 80 % sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista (esim. Leskelä ym. Lääkärilehti 68/2013). Tämä 10 % väestöstä käyttää laajasti koko palvelujärjestelmää (keskimääräin vuoden aikana neljää palvelukokonaisuutta) kun loppu 90 % käyttää tyypillisesti palveluita pistemäisesti (keskimäärin 1 palvelukokonaisuus). Eniten palveluita käyttävien 10 %:n väestön palveluiden integrointi onkin erityisen tärkeää ja tulee huomioida sote-uudistuksessa ja valinnanvapautta suunniteltaessa.

Integraation tulee tapahtua asiakastasolla

Sote-uudistuksen myötä on merkittävä mahdollisuus parantaa palveluiden integraatiota, mutta samalla on myös riski integraation heikentymisestä. Pelkkä yhteinen ”isäntä” eli hallinnollinen järjestäjä ei tuo integraatiota vaan integraation tulee tapahtua asiakastasolla. Integraatiolla tulee olla asiakastasolla vastuutaho, siis joku, jolla on sekä kannustimet että valta ja vastuu integraation sekä ennaltaehkäisyn toteuttamisesta. Jos selkeää budjetillista ja hoidollista vastuutahoa asiakastason integraation toteuttamiseen ei ole, integraatio ei tapahdu kuin yksittäisten ammattilaisten hyvästä tahdosta. Integraatio on haastava toteuttaa ja vaatii merkittäviä ponnisteluita. Korkean palvelutarpeen ennaltaehkäisy vaatii myös investointeja ja jos hedelmät investoinneista kannetaan muualla, ei investointeja kannata eikä voida tehdä.

Esimerkiksi sote-keskus arvioi, kannattaako sen palkata ylimääräinen 100 000 euroa vuodessa maksava geriatri. Hyötyinä on, että asiakkaina olevat ikäihmiset eivät joutuisi tarpeettomasti erikoissairaanhoitoon ja pystyisivät asumaan kotona pidempään. Vaikka kokonaishyöty olisi positiivinen, sote-keskuksen ei kannata palkata geriatria, koska se on sote-keskukselle pelkkä kulu eikä se hyödy muiden palveluntuottajien kustannussäästöistä.

Vastuutahona voi lähtökohtaisesti toimia joko järjestäjä tai vastuutuottaja. Järjestäjävastuu on melko lähellä ehdotettua maakuntien palvelulaitosmallia. Järjestäjän toimiessa vastuutahona, sillä on riittävän voimakkaasti resursoitu asiakasohjaus / case manager -yksikkö, joka vastaa asiakastason palveluiden kokoamisesta ja jolla on suora ohjausvalta tuottajiin. Järjestäjällä on tällöin mahdollisuus vaikuttaa suoraan tuottajien välisiin ja sisäisiin prosesseihin sekä asiakastason päätöksiin. Järjestäjällä tulee lisäksi olla mahdollisuus sanktioihin ja jopa toimiluvan poistoon jos tuottaja ei toimi järjestäjän asettamien pelisääntöjen mukaisesti. Tämän mallin etuna on muun muassa, että palveluiden kokonaisuus on julkisen vallan käsissä. Toisaalta järjestäjän case management -yksikköön saattaa olla haastavaa luoda riittäviä kannusteita innovatiivisen ja proaktiivisen parhaan palvelukokonaisuuden hakemiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Toinen vaihtoehto integraation toteutukselle on vastuutuottajamalli. Tällöin vastuutahona voi olla esimerkiksi sote-keskus, joka vastaa paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden palveluiden integroinnista ja kokonaisbudjetista. Vastuutuottajamalli perustuu hierarkian sijaan markkinanmekanismeihin. Vastuutuottaja vastaa kapitaatiopohjaisesti kunkin asiakasryhmän kaikkien palveluiden kokonaisbudjetista (So-PTH-ESH), jolloin sillä on suora kannustin löytää asiakkaan ja kokonaisuuden kannalta optimaalinen palvelukokonaisuus ja investoida ennaltaehkäisyyn. Vastuutuottaja voi yhdessä asiakkaansa kanssa valita ja tarvittaessa vaihtaa muita tuottajia. Haasteena tässä mallissa on, että vastuutuottajasta tulee eräänlainen minijärjestäjä, jolloin järjestäjän ja tuottajan eriyttäminen voi jäädä heikoksi. Lisäksi jos asiakkaat saisivat valita eri vastuutuottajien välillä, valtaa voi siirtyä merkittävästikin yksityisille toimijoille ja saattaa olla haastavaa luoda riittäviä markkinapohjaisia kannustimia pitkän aikavälin ennaltaehkäisyyn. Vastuutuottajamallissa järjestäjälle jäisi joka tapauksessa viranomaistehtävät, minkä lisäksi järjestäjä tarvitsisi vahvat valvonta- tai portinvartijamekanismit sekä laatu- ja vaikuttavuusseurannan.

Molemmissa järjestäjä- ja vastuutuottajamallissa on omat edut ja haasteensa, mutta kaikista heikoin tilanne on jos todellista valtaa ja vastuuta asiakastason integrointiin ei ole kummallakaan. Lisäksi molemmissa malleissa ajantasainen asiakastason tieto on avainasemassa. Jotta palveluita voi integroida ja johtaa, tulee vastuutaholla olla tieto asiakkaiden palvelukäytöstä, kustannuksista, riskeistä, rajapintojen toiminnasta sekä eri tuottajien laadusta ja vaikuttavuudesta.

Sote-uudistuksen ja valinnanvapausmallien suunnittelussa tulisi selvittää tässä esitettyjen kahden mallin ja mahdollisten muiden vaihtoehtoisten mallien hyödyt ja haasteet:

  • Katsaus vastaavanlaisiin malleihin ja niistä saatuihin kokemuksiin kansainvälisesti
  • Simulointeja erilaisilla lähtöarvoilla ja oletuksilla
  • Hallittuja kokeiluja eri paikkakunnilla ja niiden arviointi
  • Suositukset integraation toteutukselle

NHG:n esitys aiheesta

Lisätietoa: NHG:n konsultointiliiketoiminnan johtaja Vesa Komssi p. 050 331 7978

NHG selvitti Valtioneuvoston kanslialle, miten julkisten menojen kasvua voidaan leikata kolmella miljardilla eurolla

Hyödyntämällä parhaat käytännöt, sosiaali- ja terveyspalveluissa on mahdollista vähentää julkisten menojen kasvua STM:n tavoitteen mukaisesti kolmella miljardilla vuoteen 2029. Ensisijaista on ennaltaehkäistä ympärivuorokautisten palveluiden tarvetta ja kehittää niille vaihtoehtoisia palveluita sekä yhtenäistää erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöä ja lyhentää hoito- sekä palveluketjuja.

Kolmen miljardin euron kustannussäästöpotentiaalin taustalla on alueellisesti erilaiset toimintatavat ja palvelurakenteiden erot. Kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä on useiden kymmenien prosenttien eroja leikkausmäärissä, hoitoketjujen pituudessa ja laitoshoitopäivissä suhteessa väestöön. Muun muassa vanhus- ja vammaispalvelujen asumispalveluilla voidaan parantaa sekä asiakkaiden elämänlaatua että säästää kustannuksia laitoshoitoa vähentämällä.

Kustannustehokkaimmista yksiköistä löytyy konkreettisia toimintamalleja, joilla pystytään alentamaan kustannuksia ilman laadun tai vaikuttavuuden heikentymistä. Esimerkiksi lasten ja perheiden perustason palveluissa on parhaissa yksiköissä integroitu eri osaajat yhteen. Tällöin asiakkaat saavat palvelut yhdestä palvelupisteestä. Lisäksi palveluihin pääsyä on helpotettu tarjoamalla matalan kynnyksen palveluita, joihin kuka tahansa voi hakeutua. Tällä tavoin on saatu vähennettyä lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle, lastenpsykiatrian tarvetta sekä kokonaiskustannuksia.

Erikoissairaanhoidossa on useita hyviä toimintamalleja, joita ei ole pystytty levittämään tehokkaasti. Erikoissairaanhoidossa on laskennallisesti n. 1 miljardin kehittämisvara. Esimerkiksi päiväkirurgisen potilaan hoitoketjua on lyhennetty parhaissa yksiköissä jolloin potilaat voivat palata töihin nopeammin ja kokonaiskustannuksissa voidaan säästää 20 %. Päivystyksellisessä kirurgiassa lonkkamurtumapotilaat kotiutuvat sujuvan hoitoketjun, lonkkaliukumäen, ansiosta yli kaksi viikkoa maan keskitasoa nopeammin. Päivystyksen osaamisen kokoaminen vahvoihin keskuksiin mahdollistaa puolestaan nopean diagnostiikan ja hoidon sekä vähentää sairaalahoidon tarvetta.

Perusterveydenhuollossa potilaat tulisi jakaa satunnais- tai pitkäaikaistarpeen hoitolinjaan, jotta palvelut voidaan suunnitella ja toteuttaa asiakkaan tarpeesta käsin. Satunnaistarpeet voidaan palvella tehokkailla yhden käynnin prosesseilla, kun taas pitkäaikaistarpeiden osalta keskitytään hoidon jatkuvuuteen ja kokonaisuuden hallintaan. Tämä mahdollistaa palveluiden vaikuttavuuden parantamisen.
Tehokkuuserojen väheneminen yksiköiden välillä edellyttää useita samanaikaisia kehittämistoimia järjestelmätasolla: tiukempaa talousohjausta, terveen kilpailun luomista palveluntuottajien välille, kannustimia kehittää toimintaa vaikuttavuuden näkökulmasta sekä avointa mittaamista ja vertailua. Asiakas- ja potilasvirrat on ohjattava vaikuttavimpiin palveluihin ja asiakkaille on tarjottava parempaa tietoa eri tuottajien laadusta ja vaikuttavuudesta.
Raportti löytyy osoitteesta:

http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=14401

Sote-palveluntuotanto ja -järjestäminen vaativat tuekseen tietoa laadusta ja vaikuttavuudesta

Suomi on jäljessä kansallisten laaturekisterien osalta verrattuna muihin Pohjoismaihin. Viimeisen parin vuoden aikana laaturekistereitä on kuitenkin peräänkuulutettu eri medioissa ja tutkimuksissa. Linjaukset uudesta sote-järjestelmästä tekevät laaturekisterien kehittämisen entistäkin tärkeämmäksi.

Valintojen tulee perustua tietoon

Valinnanvapauden perusperiaatteena on, että asiakas kykenee tekemään tiedolla tuettuja päätöksiä hoitopaikkaa päättäessään. Laajenevan valinnanvapauden osalta on perusehtona, että kansallisesti kerättyä luotettavaa tietoa on saatavilla. Palvelutuotannon kehittämisen ja johtamisen näkökulmasta on keskeistä tietää, mikä on hyvä taso ja mihin pitää laadullisesti pyrkiä. Suomeen tarvitaan kansallisesti standardoituja kattavuudeltaan mahdollisimman laajaa joukkoa kuvaavia laaturekistereitä.

Laatu- ja vaikuttavuustiedon keräämistä pidetään yleisesti haastavana terveydenhuollossa. Asiakkaan raportoimat tyytyväisyys- (patient reported experience measure, PREM) ja vaikuttavuustiedot (patient reported outcome measure, PROM) vaativat uusia tapoja tiedon keräämiseen esimerkiksi digitalisaatiota hyödyntäen. PREM ja PROM tarjoavat jatkossa valtavan potentiaalin laaturekisterien laajenemiselle. Kliinisen laadun ja vaikuttavuuden mittareita on kuitenkin mahdollista rakentaa myös olemassa olevista tietojärjestelmätiedoista. Esimerkiksi NHG:n järjestämässä suun terveydenhuollon laaturekisterissä on kattava näkyvyys mittareihin palvelujen saatavuudesta, prosessin laatuun ja kliiniseen laatuun sekä vaikuttavuuteen. Palveluntuottajat pystyvät myös vertaamaan omaa laatuaan muihin laaturekisterissä mukanna oleviin palveluntuottajiin. Samankaltainen mittaristo on pilottivaiheessa myös terveysasemien toiminnan osalta.

Laadun mittaaminen on valinnanvapauden edellytys sekä toiminnan kehittämisen selkärankana

Asiakkaan valinnanvapauden laajentaminen on turhaa jos asiakas ei tiedä, mistä valita ja minkä takia. Valinnanvapauden laajentaminen esimerkiksi julkisten terveysasemien välillä on käytännössä valunut merkityksettömäksi, koska asiakkaat eivät ole kunnolla tietoisia tästä mahdollisuudesta eivätkä laadulliset erot terveysasemien välillä välity asiakkaalle. Laadun mittaaminen, vertaaminen ja tuloksien julkistaminen ovat peruspilareita, joiden päällä tulevan valinnanvapauden laajentamisen tulee seistä.

Laadun mittaaminen on myös keskeinen ajuri toiminnan kehittämiselle. Lordi Kelvinin kuuluisa toteamus 1800-luvulta kuului: ”jos et voi mitata sitä, niin et voi kehittää sitä”. Lordi Kelvinin mallinnus höyrykoneesta johti sen räjähdysmäiseen hyödyntämisen laajenemiseen. Etenkin julkinen terveydenhuolto on pisteessä, jossa pelkkä suoritteiden mittaaminen ei riitä vaan tarvitaan parempi kuva siitä, mikä vaikuttaa ja mikä ei. Palveluntuottajan pitää tietää, mikä on hyvä taso ja mihin pitää päästä. Tähän tarvitaan kansallisia laaturekistereitä ja toisaalta myös kansainvälistä vertailutietoa. Jatkossa julkisen ei-kilpailtuun markkinaan tottuneet toimijat joutuvat miettimään, miten palveluita markkinoidaan asiakkaille. Tärkeimmät perustelut asiakkaan suuntaan lepäävät varmasti laadun ja hinnan vertailutiedoissa.

Sote-uudistus tuo tullessaan vahvemman järjestäjäfunktion. Taatakseen mahdollisimman hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon maakunnan asukkaalle, järjestäjät tarvitsevat hintatiedon lisäksi objektiivista vertailutietoa laadusta ja vaikuttavuudesta.

Mitä on laadun mittaaminen ja laaturekisterit nyt ja tulevaisuudessa?

Laatu käsitteenä on väljästi määritelty terveydenhuollossa. Laadulla tarkoitetaan välillä teknistä laatua, esimerkiksi uusintaleikkauksien määrää suhteessa leikattuihin, toisinaan potilaan kokemusta saamastaan hoidosta ja joskus käsite ulotetaan sisältämään myös hoidon vaikuttavuus. Asiakkaan näkökulmasta laatu rakentuu kuitenkin asiakaskokemuksen, saatavuuden ja potilasturvallisuuden kautta. Tätä ei tule sekoittaa vaikuttavuuteen kuten elämänlaadun paranemiseen. Laaturekisteri puolestaan sisältää yleensä mittareita sekä erilaisista laadun ulottuvuuksista että hoidon vaikuttavuudesta.

Suomessa rakennetaan kovaa vauhtia erilaisia laaturekistereitä, mutta aidosti kansallisia ja julkisia laaturekistereitä ei käytännössä ole. Ruotsissa laaturekistereitä on kaikkien nähtävillä verkossa yli 100 ja siellä suoritetaan myös säännöllisesti toistuvia kansallisia potilaskyselyitä. Sote-uudistus ja muuttuvat hallintorakenteet vaativat lisää tietoa johtamisen tueksi, mutta vaarana on, että kerätty tieto jää hyödyntämättä. Pelko käyttämättä jääviksi, kalliilla rahalla kehitetyistä rekistereistä on varmasti aiheellinen. Tämän takia erilaisten laaturekisterien rakentamisessa tulisi katsoa sen rajauksen kattavuutta suhteessa väestöön. Mahdollisimman kevyt, mutta relevantti mittaristo on hyödynnettävyydeltään paras ja standardoitavissa kansalliseen käyttöön. Saman aiheen ympärille kehitetyt kilpailevat laaturekisterit ovat ajanhukkaa ja vertailtavuus kärsii kun mittarit ovat erilaisia. Laatua tulisi myös pystyä vertaamaan eri toimijoiden kesken. Tämä mahdollistaa myös parhaiden käytäntöjen jakamisen. Kansainvälisesti standardoiduista laatumittaristoista on malleja asiaan keskittyneen konsortion tuottamana (ICHOM – International Consortium for Health Outcomes Measurement). Pyörää on turha keksiä uudestaan.

Lisätietoa: NHG Benchmarking -liiketoiminnan johtaja Tomi Malmström p. 050 323 4775

Esperin toimitusjohtaja Marja Aarnion mukaan sote-uudistus on hoiva-alalle merkittävä mahdollisuus niin yhteiskunnan, asiakkaiden kuin alan yritysten kannalta

”Sote-uudistus on merkittävä mahdollisuus hoiva-alalle. Jos siinä onnistutaan, asiakkaat voivat jatkossa valita parasta laatua tuottavan palveluntarjoajan, yhteiskunta säästää satoja miljoonia ja yritysten markkinapotentiaali tuplaantuu”, toteaa Esperin toimitusjohtaja Marja Aarnio.

Valinnanvapauden kautta sekä palvelujen laatu että saatavuus paranevat

Kuntien järjestämisvastuulla olevien hoivapalvelujen käytännöt ovat Suomessa tällä hetkellä kirjavia. Suurimmassa osassa Suomea kunta päättää edelleen, kenen palveluita ihmisen tulee käyttää. Joissain kunnissa ainoa vaihtoehto on kunnan oma tuotanto. Toisissa kunnissa ihmisillä on palvelusetelin kautta mahdollisuus valita parhaaksi katsomansa palveluntuottaja.

Valinnanvapauden yksi keskeinen tarkoitus on asettaa ihmiset yhdenvertaiseen asemaan, jolloin kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet valita haluamansa yksityinen tai julkinen palveluntuottaja asuinpaikasta riippumatta.

”Tällä olisi merkittävä palvelun laatua parantava vaikutus. Kun ihminen saa itse päättää, ja hinta on kaikilla sama, kilpailu perustuu siihen, kuka tarjoaa parhaan laadun ja sisällön määrätyllä hinnalla” Marja Aarnio kertoo. ”Tämä nostaa koko Suomen hoivan laadun tasoa, koska vain parhaat pärjäävät”, hän jatkaa.

Yhteiskunnallisesti kyse on satojen miljoonien säästöpotentiaalista

Yhteiskunnan kannalta sote-uudistuksessa on mahdollisuus merkittäviin säästöihin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kilpailun avulla saavutetaan 20–40 % parempi tuottavuus verrattuna julkiseen monopolituotantoon. Sama pätee hoiva-alaan Suomessa: esimerkiksi Kuusikkokuntien raportoinnin mukaan kuntien oman tuotannon kustannukset ovat lähes 40 % korkeammat kuin ostopalvelujen. Osa erosta selittyy mm. vuokrien kirjauskäytännöistä, mutta todennäköisesti kustannusero on joka tapauksessa merkittävä.

Marja Aarnio näkee julkisen tuotannon suuremmalle kustannukselle selviä syitä. ”Neljästä merkittävimmästä syystä kolme liittyy henkilöstöön, joiden osuus hoivan kustannuksista on noin kaksi kolmannesta: 1) kunnallinen työehtosopimus on yksityistä kalliimpi, 2) yksityisen puolen n. 50 % alhaisemmat sairauslomapäivät sekä 3) yksityisten paremmat johtamiskäytännöt liittyen mm. henkilöstön käyttöön. Näiden lisäksi kehittämämme kiinteistökonsepti mahdollistaa alhaisemman vuokratason ja henkilöstön optimaalisemman käytön lupien mukaisesti”, Aarnio luettelee.

Yrityksillä merkittävä kasvupotentiaali

Tällä hetkellä yritykset tuottavat noin puolet hoiva-alan palveluista. Kunnat kontrolloivat oman ja ostopalvelujen suhdetta. Mikäli valinnanvapaus mahdollistaa asiakkaiden oman päätöksenteon, Esperin ja muiden yksityisille toimijoille mahdollinen markkina tuplaantuu. ”Sote-uudistuksessa on toki merkittäviä mahdollisuuksia myös meille alan yrityksille”, Aarnio myöntää. ”Tärkeää on kuitenkin saada kaikki tuottajat parantamaan palvelua ja olemaan kilpailukykyisiä.”

Tärkeintä on toteuttaa uudistus oikein ja tasapuolisesti

Tärkeintä sote-uudistuksessa on toteuttaa valinnanvapaus ehdotetun lain hengessä sekä varmistaa tasapuoliset pelisäännöt kaikille tuottajille koskien mitoituksia, palkitsemista, sääntelyä ja valvontaa. ”Esimerkiksi Seinäjoella, Valvira vaatii Esperille yhden yöhoitajan enemmän kuin Seinäjoen omalle, identtiselle kohteelle”.

”Uudistuksessa samat pelisäännöt tulee taata kaikille. Ilman sitä, laki jää torsoksi eikä tavoitteita saavuteta”, Aarnio päättää.

Sote-uudistus tuo uudenlaisia tarpeita koulutuksiin ja valmennuksiin

Johtamis- ja esimiestaidot tulevat olemaan tärkeässä roolissa sote-uudistuksen käytännön toteutuksessa. Kyseessä on valtava muutos, jonka läpivienti vaatii sekä ylimmältä että keskijohdolta aikaisempaa parempia johtamistaitoja ja -tietoja. Erityisesti on kiinnitettävä huomioita johtajien ja esimiesten taitoon integroida hoitotapahtumia ja johtaa kokonaisuuksia asiakkaiden näkökulmasta. ”Hoitoketjujen vaikuttavuuden johtamisen osaaminen korostuu tulevaisuudessa”, sanoo NHG:n toimitusjohtaja Vesa Kämäräinen.

Sote-uudistus luo uudenlaisen koulutustarpeen

Sote-uudistus luo johtamiseen uusia tarpeita. Tähän asti johtaminen on organisoitu pitkälti erikoisaloittain, mutta tulevaisuudessa se tulee kohdistumaan entistä enemmän integroitujen hoitokokonaisuuksien ympärille.

”Valinnanvapaus tarkoittaa kilpailua, johon tuottajien pitää vastata potilaskeskeisyydellä. Sote-keskusten tulee integroida hoitoketjuja, osata analysoida ja johtaa potilaskohtaista vaikuttavuutta”, sanoo NHG:n hallituksen puheenjohtaja professori Paul Lillrank.

Sote-uudistuksen myötä syntyy tarve kouluttaa tuhansia sosiaali- ja terveydenhuollon johto- ja esimiestehtäviin kuuluvia henkilöitä, joilla on keskeinen merkitys muutoksen onnistumisessa. Olemassa olevaa osaamista on hiottava kuntoon, minkä lisäksi erityisesti julkiselle sektorille tulee eteen paljon täysin uudenlaisia osaamisalueita. Ylimmän johdon koulutustarpeet kohdistuvat esimerkiksi strategian jalkauttamiseen ja järjestelmätason rakenneuudistuksen läpivientiin, hankintoihin, markkinointiin ja myyntiin sekä vaikuttavuudella johtamiseen. Lähiesimiesten osalta tärkeitä kokonaisuuksia ovat esimerkiksi johtaminen, tavoitteellinen toimintakulttuuri, lean sekä asiakastyytyväisyys.

NHG:llä pitkä kokemus kouluttamisesta ja valmentamisesta

NHG:n perustajilla ja johdolla on pitkä ja laaja kokemus sosiaali- ja terveydenhuollon johdon kouluttamisesta. He ovat esimerkiksi olleet käynnistämässä Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun Health MBA -ohjelmaa ja olleet aktiivisesti mukana kehittämässä Aalto PRO:n terveydenhuollon johtamiskoulutusta. Lisäksi taustalla on satoja organisaatiokohtaisia koulutus- ja valmennustapahtumia sekä mittava määrä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kehittämiseen liittyneitä toimeksiantoja.

Vaikuttavuutta sote-palveluihin Aalto PRO:n ja NHG:n koulutusohjelmalla

NHG on aloittanut yhteistyön ylimmän johdon koulutuksissa Aalto PRO:n kanssa. Ensimmäinen ”Vaikuttavuutta sote-palveluihin” -koulutusohjelma on suunniteltu yhdessä NHG:n, Aalto PRO:n ja muiden sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden kanssa. Kyseessä on tiivis ja tehokas koulutus, joka parantaa valmiuksia vastata sote-sektorin muutostilanteeseen. Julkisen ja yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon johto-, asiantuntija- ja kehittämistehtävissä toimiville henkilöille suunnattu ohjelma tarjoaa tietoja ja taitoja, joiden avulla osallistujat oppivat kehittämään palveluja asiakaslähtöisesti sekä tehostamaan toimintaa uuden kilpailukentän vaatimusten mukaisesti. Ohjelman painopistealueita ovat palvelujen integrointi, vaikuttavuuden johtaminen, digitaaliset palvelut sekä lean kehittämismenetelmänä.
Lue lisää osoitteessa www.aaltopro.fi/sote

Lisätietoa: toimitusjohtaja Vesa Kämäräinen p. 050 5459025